Hallinnosta siirrettävä tehtäviä yrityksille

Julkisen sektorin palvelu- ja tutkimustehtäviä siirrettävä yrityksille

Valtion ja kuntien tehokkuutta on viime vuodet keskitytty lisäämään virastojen henkilötyövuosia vähentämällä. Julkisen sektorin palvelukyvyn kannalta juustohöylääminen joka paikasta ei ole mielekästä. Siksi on arvioita uudelleen, mitä tehtäviä julkisen sektorin kuuluu tehdä itse. Mitkä tehtävät ovat sellaisia, että ne todella vaativat nyt ja tulevaisuudessa virasto-organisaation ja verovarat. Viimeksi tämä kysymys esitettiin 1990-luvun alun laman yhteydessä. Sitten alkoivat lihavat vuodet ja kysymys unohtui, nyt kysymys on taas tuiki tarpeellinen.

Valtiolla ja kunnilla on paljon sellaisia palvelu- ja tutkimustehtäviä, jotka eivät kansalaisten ja asiakkaiden näkökulmasta vaadi "virkavastuulla" toimimista. Jo nyt esimerkiksi kolmas sektori tai erilaiset osuuskunnat (eräs yritysmuoto) tuottavat kunnalle eli tilaajalle palveluita, joita ennen tuotti vain kunta. Myös valtionhallinnossa on lukuisia tehtäviä, joita hoidetaan virastomaailmassa historiallisista syistä, ei kansantaloudellisista syistä. Tällaisten palvelu- ja tutkimustehtävien siirtäminen kolmannelle sektorille ja erimuotoisille yrityksille lisää kyseisen toiminnan innovaatiokykyä ja työn tehokkuutta. Hyviä esimerkkejä on jo olemassa, vaikkapa erään kaupungin hammaslääkärien muodostama osuuskunta, jonka kanssa kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen. Tai perhepäivähoitajat. Selvityksen mukaan he kaipaisivat vertaistukea ja vapautta kehittää toimintaansa esim. babysitter-toimintaan, syntymäpäiväjuhlien järjestämiseen jne. Mutta kunnan työaikalaki ja muut normit eivät tätä salli.

Entäpä valtion virastojen tutkimustoiminta? Se tapahtuu yleensä projekteissa, joihin pitää saada ulkopuolista rahoitusta, monet projektit ovat myös kansainvälisiä.  Olen läheltä seuranneena tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei valtion työaikalaki, matkustussäännökset, kellokorttisysteemit yms. missään määrin sovi tällaiseen projektitoimintaan. Molemmissa mainitsemissani esimerkeissä yhteiskunta voi ja sen pitää tietysti toimia palvelujen tilaajina.

Mielestäni esim. osuuskunta on oiva yritysmuoto monelle yhteiskunnalliselle tutkimus- ja palvelutuotannolle. Osuuskunnan tehtävänä kun ei ole tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille kuten osakeyhtiössä. Osuuskunnan päätavoite on jäsentensä taloudellisen toiminnan tukeminen. Olen varma siitä, että saisimme Suomeen lisää toimeliaisuutta, tuottavuutta ja innovatiivisuutta lisäämällä yhteiskunnallisia yrityksiä ja osuuskuntia julkiseen palvelu- ja tutkimustoimintaan. Kyse ei ole vain laskennallisista säästöistä, vaan myös noista kuuluisista dynaamisista vaikutuksista yhteiskuntaan.

Julkisen sektorin tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta (nykyisin VATU-hanke) vuodesta 1989 saakka kehittäneenä voin jo sanoa olleeni aina sitä mieltä, että julkisen sektorin pitää miettiä hyvin tarkkaan, mitä se yhteisillä varoillamme tuottaa itse ja mitä tilaa kotimaan markkinoilta.