tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kaatuuko EU passin näyttämiseen?

Ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin neljästä perusvapaudesta. Muut kolme EU:n perusvapautta ovat tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus. Schengenin sopimuksen mahdollistama vapaa liikkuminen Euroopan unionin alueella tarkoittaa sitä, ettei yhteisillä rajoilla eli sisärajoilla ole rajatarkastuksia. Vaikkei rajatarkastuksia ole, on matkustajalla syytä olla mukanaan passi tai henkilökortti.

Monet gallupit kertovat, että valtaosa esimerkiksi suomalaisista kannattaa vapaata liikkumista eikä rajoja haluta laittaa kiinni. Mutta onkohan tässä taas kyse siitä, että kyselyssä saa sellaisia vastauksia kysymyksenasettelulla kuin haluaa. Entä jos kysymys esitettäisiin niin, että lueteltaisiin Schengen sopimuksen hyötyjä ja haittoja ja kysyttäisiin kummat painavat enemmän.

Hyötynä matkustajalle on se, että hänen ei tarvitse jonottaa passintarkastuksessa noin kymmentä minuuttia, eikä passia tarvitse olla mukana (vaikka kaikilla matkustajilla se kyllä on mukana). Haittoina Schengestä on rikollisten henkilöiden liikkuminen sujuvasti maasta toiseen sekä laittomien siirtolaisten vapaa liikkuvuus. Mitä itse vastaisit tällaiseen kysymyksenasetteluun? Mitä olet valmis uhraamaan vain kymmenen minuutin tähden?

Itse kannatan rajatarkastuksia. Voin jonottaa vähän aikaa maiden rajoilla silloin kun matkustan. Lisään tällä tavoin turvallisuutta, haittaan kansainvälistä rikollisuutta ja harmaan työvoiman liikkumista. Passejakin kehitetään koko ajan yhä vaikeammiksi väärentää. Ja termi ”rajat kiinni” on tässä yhteydessä vain toimittajien omaa populismia, kukaan ei ole ehdottanut, etteivätkö ihmiset saisi ylittää rajoja passi mukanaan. Ei EU rajatarkastuksiin kaadu, mutta kv-rikollisuus voi kaatuakin tai ainakin  kompuroida.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Mitä Helsingissä pitää muuttaa?

Minä perussuomalaisena

Liityin aikanani Perussuomalaisiin, koska se on puolue, joka on erityisesti pienyrittäjien sekä keski- ja pienituloisten asialla (hallituksessa on kovaa vääntämistä, mutta tämä perusta ei ole mihinkään kadonnut, vaikka oppositio niin kiljuukin).

PS ei kannata yhteiskunnan holhousta, julkisen sektorin ja virkamieskunnan paisuttamista, eikä isojen järjestöjen kabinettipolitiikkaa.  Se erottaa Perussuomalaiset vasemmistosta.

Meille ja minulle tärkeitä arvoja ovat mm. työ, yrittäminen, oikeudenmukaisuus, isänmaallisuus ja rehellisyys.





Keskeiset tavoitteeni Helsingissä (huom. asioita, joista valtuusto voi päättää)

1) Järkeä liikenteeseen. Helsingin tulo- ja menoväyliä ei saa bulevardisoida tukkoon.

2) Oikeudenmukainen vuokra-asuminen. Helsinkiläisellä pitää olla oikeus asua kohtuuhintaisissa
vuokra-asunnoissa. Vuokrajonoissa lisäpisteitä helsinkiläisyydestä, koska helsinkiläiset veronmaksajat pääasiassa kaupungin vuokratalot maksavat.

3) Krooninen asuntopula ratkeaa tahdolla ja päätöksillä, ylöspäin on rakennusoikeutta. Konttiasuminen on heti otettava käyttöön väliaikaisratkaisuna asunnottomuuteen. Homekoulut on korjattava.

4) Keskuspuisto on suojeltava. Keskuspuisto on helsinkiläisille tärkeä. Jos se tuhotaan, ei mitään
vastaavaa saada ikinä takaisin.

5) Nuorten ei saa antaa syrjäytyä yhteiskunnasta. Jokaiselle pitää järjestää jotakin mielekästä tekemistä ja vastikkeena sosiaaliturvasta.

6) Osallistaminen, lähidemokratia ja hallinnon läpinäkyvyys on tärkeää. Asukasdemokratian rapauttaminen pitää lopettaa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

EU-ero vai euroero?

Suomen EU-ero eli Fixit on uhkarohkea hanke.
 
Jos Suomi eroaa EU:sta, eroamme myös Eruroopan vapaakauppaunionista ETA:sta. Onko Suomella mitään lihaksia neuvotella uusia vapaakauppasopimuksia EU:n kanssa? Onko briteillä? Euroopan näkövinkkelistä Suomi ja Britannia ovat aivan eri sarjan vastustajia.
 
Kun Suomen EU-eroa haikaillaan  ja mahdollinen Fixit-äänestys järjestetään, on edellämainittu hyvä pitää mielessä. Muuten tulee sellainen käsitys, että voimme jättää ikävän direktiivi-EU:n taakse, mutta pitää kivan kauppa-EU:n.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että mielestäni EU:n pitää palata juurilleen, vähentää poliittista vaikuttamista jäsenmaihin, lopettaa ingeraation edistäminen kuin käärmettä pyssyyn (tai Guggenheimia Helsinkiin) ja keskittyä talouteen ja turvallisuuteen. Tämä edellyttää myös EU-byrokratian pienentämistä, koska tuhansien EU-virkamiesten tehtävänä on kehittää uuisa normeja.
 
Mikäli Suomi eroaisi EU:n vapaakauppa-alueesta eikä se saisi enää neuvoteltua vastaavia sopimuksia itselleen, on meillä aina vanha hyvä ystävä, joka avosylin edistää kauppaa ja muutakin yhteistyötä kanssamme. Venäjä.
 
Euroero? Olisiko jo aika?
 
Se onkin paljon mielenkiintoisempi eikä niin uhkarohkea hanke kuin EU-ero. Siteeraan tässä Helsingin yliopiston professori Vesa Kanniaista ja lopussa on linkki hänen kolumniinsa. Hän näkee eurolle kolme eri kehitysvaihtoehtoa.
 
"Euroopan rahaliitolle on kolme mahdollista kehityssuuntaa. Yhtenä vaihtoehtona on luoda helikopterirahaan perustuva hyperinflaatio, joka nollaa velat. Nykyinen määrällinen elvytys on lasten leikkiä sen rinnalla. Saksan traumaattiset kokemukset hyperinflaatiosta vuodelta 1923 merkitsevät sitä, että Saksa ei tule tätä hyväksymään. Mieluummin se jättää euron ja palaa Saksan markkaan.
 
Toinen ratkaisu on se, että EKP tykönään kehittää rinnakkaisvaluuttamallin, jonka puitteissa kaikki euromaat ottavat samaan aikaan uudelleen käyttöön omat kelluvat valuutat euron jatkaessa yhteisenä rahana. Helppoa tämä ei tule olemaan. Sen osoittaa se selvitystyö, jonka EuroThinkTankin tutkijat valtiot.tri Tuomas Malisen johdolla ja lukuisten asiantuntijoiden kuulemisella ovat laatineet siltä varalta, että jokin maa ajautuisi tilaan, jossa se ei voisi jatkaa jäsenyyttään.
 
Vaihtoehtojen joukkoon kuuluu kolmantena euron jatkaminen nykymuotoisena mutta hyvinvointitappioita tuottavana yhteisvaluuttana. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on ennen kaikkea kiinni Italian ja Ranskan taloudellisesta ja poliittisesta kehityksestä."
 
 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Itä-Helsinki on veitsenterällä

Tutkimus: huono-osaisuuden leviäminen kytköksissä vieraskielisyyteen
Huono-osaisuus leviää Itä-Helsingissä nyt erityisesti vieraskielisten takia. Helsingin yliopiston tutkijat Matti Kortteinen ja Mari Vaattovaara julkaisivat marraskuussa 2015 kortteli korttelilta tehdyn tutkimuksen siitä, kuinka Helsingin sisäinen alueellinen eriytyminen ja huono-osaisuus on kehittynyt ja kasautunut. Tämän tekstin lopussa on linkki tutkimukseen. Tutkijoiden havainto on, että uusi alueellinen huono-osaisuus pääosin syntyy aiemmin syntyneen, alueellisesti kasautuneen huono-osaisuuden kupeeseen. Huono-osaisuuden ydinalueet pääkaupunkiseudun sisällä keskittyvät ennen muuta Helsinkiin. Voimakkaimmin Helsingin sisällä nousee sellainen itäinen aluekokonaisuus, joka karkein piirtein asettuu itäisen suurpiirin päälle (eli Itä-Helsinki).
Tutkijoiden kortteli korttelilta laatima kartta osoittaa, kuinka vuosina 2000 ja 2010 alimpaan kvintiiliin kuuluneet ruudut ovat pääasiassa ilmestyneet niiden ruutujen naapurustoon, jotka olivat tällä tavoin huono-osaisia jo vuonna 1990. Suora lainaus: "Alueellinen huono-osaisuus tämän ajanjakson aikana on siis paitsi voimistunut myös liittynyt aiempaa tiukemmin vieraskielisen väestön esiintyvyyteen.”
Omat johtopäätelmäni ja ehdotukseni
Olen itsekin havainnut, kuinka maahanmuuttajien lukumäärä on selvästi kasvanut 2000-luvulla Itä-Helsingissä. Ja kun tutkijoiden raportin lukee huolella (tosin se on raskasta akateemista kieltä) selviää, kuinka huono-osaisten kortteleiden naapurikortteli muuttuu myös huono-osaiseksi. Keskituloiset muuttavat pois. En väitä, että maahanmuuttajien lisääntyminen alueella on ainoa selittävä tekijä, mutta kuten tutkijatkin huomauttavat, sen selittävä merkitys on 2000-luvulla selvästi kasvanut. Nyt pitää viimeistään toimia, kun tuhansia turvapaikanhakijoita on ”väkisin” muuttamassa Helsinkiin. Virkamiehet ovat arvioineet, että oleskeluluvan saaneista ainakin puolet hakeutuu Helsinkiin.
Ajan PS piirimme hallituksessa ja valtuustossa (jos sinne valitaan 2017) seuraavia toimenpiteitä:
  • Helsinkiin ja erityisesti Itä-Helsinkiin määrätään kaupungin vuokra-asuntoihin kiintiöt kantahelsinkiläisille TAI muutetaan vuokrahakijoiden valintakriteereitä siten, että todetaan kaupungin vuokra-asuntojen olevan tarkoitettu ”lähtökohtaisesti” helsinkiläisille. Tuo sana ”lähtökohtaisesti” antaa mahdollisuuden tarveharintaan helsinkiläisten pienituloisten eduksi ja varsikin Itä-Helsingissä. Ja sehän on se perimmäinen syy, miksi helsinkiläiset veronmaksajat rahoittavat kaupungin vuokra-asuntotuotantoa.
  • Kaupungin vuokra-asuntoja ei enää rakenneta Itä-Helsinkiin, ne rakennetaan pohjoiseen, länteen, keskiseen ja eteläiseen suurpiiriin.
  • On myös pohjamutia myöten selvitettävä, mikä oikeus turvapaikanhakijoilla on muuttaa Helsinkiin esimerkiksi Kuopiosta, vaikka tulijoille ei ole osoittaa täältä asuntoa tai työtä. Hallituksella on oikeus rajoittaa turvapaikanhakijoiden ilmoittautumista vain yhden kaupungin, eli Helsingin asukkaiksi
  • Näillä toimenpitetillä varmistetaan, ettei koko Itä-Helsingistä tule vähitellen tavallisille työssäkäyville keski- ja pienituloisille perheille "mahdotonta" aluetta asua. Brysselin tapahtumat osoittavat, miten vaarallista on, jos kaupunginosa muuttuu erilliseksi saarekkeeksi.
Lisäksi kaupungin asuntoja jakavat virkamiehet ovat lehdistössä todenneet, että turvapaikanhakijoille, jotka ovat tulossa Helsinkiin hankitaan asunnot vaikka yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Oho! Tämä tietysti nostaa Helsingin jo valmiiksi mahdottoman korkeita vuokria. Jos näin menetellään, tulen vetoamaan yhdenvertaisuuslakiin ja tasa-arvolakiin ja vaatimaan kaikille vuokra-asuntojonossa oleville kantahelsinkiläisille kaupungin maksamaa yksityistä vuokra-asuntoa.
Lopuksi. Inhimillisyyteen kuuluu toisten hädässä olevien auttaminen. Suomen on jatkossakin otettava pakolaisia, ja lähinnä perheitä, kuten vuoteen 2015 saakka YK:n alaisilta pakolaisleireiltä. Ei salakuljettajien ylläpitämältä ohituskaistalta. Tästä teemasta kirjoitin blogissani alkukesästä (ks. Näkemyksiä välilehti).

(Lisäys, teimme helsinkiläisten lisäpisteistä valtuustoaloitteen 2.2.2017, asia etenee nyt Helsingin byrokratiassa)
Jos pidit tätä artikkelia tärkeänä, jaa sitä eteenpäin vaikka Facebookissa. Kiitos.
Katso myös Tuomas Peltomäen tv-ajankohtaisohjelma Viikon uutiset (HS): Bryssel on tehnyt järkyttäviä virheitä maahanmuutossa - toistaako Suomi saman?
Linkki yliopiston tutkimukseen Helsingin huono-osaisuuden leviämisestä ja sen syistä.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvä kotouttaminen ei voi Suomessa koskea massoja.

Brysselin tapahtumat ovat nostaneet taas esille kysymyksiä siitä, kuinka voimme torjua terrorismia. Esimerkiksi Kokoomus nostaa FB-sivullaan näyttävästi esille suomalaisen marginaalirasismin, näin tekee myös Helsingin Sanomat.

Moni toteaa aivan oikein, että ISIS järjestäytyy ja sitä johdetaan Irakissa ja Syyriassa. Siksi ISIS pitäisi nujertaa omassa kalifaatissaan. Samoin todetaan, että Euroopassa radikalisoitumista muslimien keskuudessa tapahtuu, jos he ovat työttömiä ja syrjäytyneitä.

Itse en usko, että maamme marginaalisen rasismin torjunta on ratkaisu mahdollisesti täällä syntyviin ongelmiin. Rasismi on edelleen Suomessa vähäistä, vaikka siitä kirjoittelu on selvästi lisääntynyt. Jokaiseen mahdolliseen tapaukseen reagoidaan nyt herkästi ja rasismi saadaan näyttämään joltain uudelta ilmiötä. Rasismia ei ole se, jos moni ihmettelee, miksi otamme salakuljettajien tuomia ja Euroopan läpi matkustaneita nuoria miehiä maahamme ja tarjoamme heille välittömästi asunnon, koulutuksen ja sosiaaliturvan. Nyt emme siis ota kiintiöpakolaisia YK:n alaisilta pakolaisleireiltä.


Millaisella maahanmuuttopolitiikalla ehkäisemme, syrjäytymiseen ja terrorismin kasvu?  Ratkaisu: otamme Suomeen aitoja pakolaisia vain sen verran kun pystymme heitä hyvin kotouttamaan. Niin tehtiin ennen vuotta 2015 ja tähän käytäntöön pitää nyt palata. Näin todelliset sota- ja vainopakolaiset saavat turvaa, koulutusta ja työtä. He saavat vuokra-asuntoja muiden suomalaisten joukosta. Etenkään pääkaupunkiseudulle ei silloin synny Ruotsin kaltaisia slummeja, joissa maahanmuuttajat ovat työttöminä ja elävät täysin omissa kulttuureissaan. Kulttuureissa joiden monet tavat ovat usein lainsäädäntömme vastaisia, kuten naisten ja tyttöjen alistaminen. Juuri näissä slummeissa on terrorismin kasvualusta. 

Suomi on pieni maa ja veronmaksajien rahoittamat sosiaalibudjetit eivät kestä kovin suuren joukon kotouttamista. Kenenkään etu ei voi olla suurten joukkojen kotoutumattomuus ja syrjäytyminen.