torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvä kotouttaminen ei voi Suomessa koskea massoja.

Brysselin tapahtumat ovat nostaneet taas esille kysymyksiä siitä, kuinka voimme torjua terrorismia. Esimerkiksi Kokoomus nostaa FB-sivullaan näyttävästi esille suomalaisen marginaalirasismin, näin tekee myös Helsingin Sanomat.

Moni toteaa aivan oikein, että ISIS järjestäytyy ja sitä johdetaan Irakissa ja Syyriassa. Siksi ISIS pitäisi nujertaa omassa kalifaatissaan. Samoin todetaan, että Euroopassa radikalisoitumista muslimien keskuudessa tapahtuu, jos he ovat työttömiä ja syrjäytyneitä.

Itse en usko, että maamme marginaalisen rasismin torjunta on ratkaisu mahdollisesti täällä syntyviin ongelmiin. Rasismi on edelleen Suomessa vähäistä, vaikka siitä kirjoittelu on selvästi lisääntynyt. Jokaiseen mahdolliseen tapaukseen reagoidaan nyt herkästi ja rasismi saadaan näyttämään joltain uudelta ilmiötä. Rasismia ei ole se, jos moni ihmettelee, miksi otamme salakuljettajien tuomia ja Euroopan läpi matkustaneita nuoria miehiä maahamme ja tarjoamme heille välittömästi asunnon, koulutuksen ja sosiaaliturvan. Nyt emme siis ota kiintiöpakolaisia YK:n alaisilta pakolaisleireiltä.


Millaisella maahanmuuttopolitiikalla ehkäisemme, syrjäytymiseen ja terrorismin kasvu?  Ratkaisu: otamme Suomeen aitoja pakolaisia vain sen verran kun pystymme heitä hyvin kotouttamaan. Niin tehtiin ennen vuotta 2015 ja tähän käytäntöön pitää nyt palata. Näin todelliset sota- ja vainopakolaiset saavat turvaa, koulutusta ja työtä. He saavat vuokra-asuntoja muiden suomalaisten joukosta. Etenkään pääkaupunkiseudulle ei silloin synny Ruotsin kaltaisia slummeja, joissa maahanmuuttajat ovat työttöminä ja elävät täysin omissa kulttuureissaan. Kulttuureissa joiden monet tavat ovat usein lainsäädäntömme vastaisia, kuten naisten ja tyttöjen alistaminen. Juuri näissä slummeissa on terrorismin kasvualusta. 

Suomi on pieni maa ja veronmaksajien rahoittamat sosiaalibudjetit eivät kestä kovin suuren joukon kotouttamista. Kenenkään etu ei voi olla suurten joukkojen kotoutumattomuus ja syrjäytyminen.