Brysselin tapahtumat ovat nostaneet taas esille kysymyksiä
siitä, kuinka voimme torjua terrorismia. Esimerkiksi Kokoomus nostaa
FB-sivullaan näyttävästi esille suomalaisen marginaalirasismin, näin tekee myös
Helsingin Sanomat.
Moni toteaa aivan oikein, että ISIS järjestäytyy ja sitä
johdetaan Irakissa ja Syyriassa. Siksi ISIS pitäisi nujertaa omassa
kalifaatissaan. Samoin todetaan, että Euroopassa radikalisoitumista muslimien
keskuudessa tapahtuu, jos he ovat työttömiä ja syrjäytyneitä.
Itse en usko, että maamme marginaalisen rasismin torjunta on
ratkaisu mahdollisesti täällä syntyviin ongelmiin. Rasismi on edelleen Suomessa
vähäistä, vaikka siitä kirjoittelu on selvästi lisääntynyt. Jokaiseen
mahdolliseen tapaukseen reagoidaan nyt herkästi ja rasismi saadaan näyttämään
joltain uudelta ilmiötä. Rasismia ei ole se, jos moni ihmettelee, miksi otamme
salakuljettajien tuomia ja Euroopan läpi matkustaneita nuoria miehiä maahamme
ja tarjoamme heille välittömästi asunnon, koulutuksen ja sosiaaliturvan. Nyt
emme siis ota kiintiöpakolaisia YK:n alaisilta pakolaisleireiltä.
Millaisella maahanmuuttopolitiikalla ehkäisemme,
syrjäytymiseen ja terrorismin kasvu? Ratkaisu: otamme Suomeen aitoja pakolaisia vain sen verran kun pystymme heitä
hyvin kotouttamaan. Niin tehtiin ennen vuotta 2015 ja tähän käytäntöön pitää
nyt palata. Näin todelliset sota- ja vainopakolaiset saavat turvaa, koulutusta
ja työtä. He saavat vuokra-asuntoja muiden suomalaisten joukosta. Etenkään
pääkaupunkiseudulle ei silloin synny Ruotsin kaltaisia slummeja, joissa
maahanmuuttajat ovat työttöminä ja elävät täysin omissa kulttuureissaan.
Kulttuureissa joiden monet tavat ovat usein lainsäädäntömme vastaisia, kuten
naisten ja tyttöjen alistaminen. Juuri näissä slummeissa on terrorismin
kasvualusta.
Suomi on pieni maa ja veronmaksajien rahoittamat sosiaalibudjetit
eivät kestä kovin suuren joukon kotouttamista. Kenenkään etu ei voi olla
suurten joukkojen kotoutumattomuus ja syrjäytyminen.