Onko pakkolait ihan pakko?

Hallitus pyrkii ns. pakkolaeilla kahteen asiaan: 1. vähentämään elinkeinoelämän työnantajille aiheutuvia työkustannuksia, jotta kilpailukyky pantuisi.  2. pienentämään julkisen sektorin (valtion ja kuntien palvelut) palkkakustannuksia, koska julkinen sektori elää tällä hetkellä velkavetoisesti. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään, vaikka julkisuudessa siihen pyritäänkin. Toisin sanoen hallitus ei väitä, että esim. opettajien työkustannusten pienentäminen auttaisi vientiteollisuutta. Julkisen sektorin menot vain ovat liian suuret tällä hetkellä suhteessa siihen, mitä voimme verovaroilla kustantaa.

Ongelmana pakkolaeissa on se, että niiden kautta hallitus sotkeutuu pahasti työmarkkinapolitiikkaan, joka ei hallituksen vastuualueeseen kuulu. Mikäli pakkolait tulevat voimaan hallitus on loppukauden tiukassa valssissa SAK-SDP parin kanssa ja hallituksen energia kuluu tuon parivaljakon tanssiaskelien opetteluun. Ei hyvä. Onko hallituksella vaihtoehtoa, kun se haluaa parantaa teollisuuden kilpailukykyä ja pienentää julkisen sektorin kustannuksia? Tietysti on.

En itse näe niin suurta mörköä tulevissa liittokohtaisissa työsopimusneuvotteluissa. Kyllä liitoissa hyvin tiedetään, mihin eri teollisuudenaloilla on varaa ja mihin ei. Vaikein tilanne on julkisella sektorilla (valtio- ja kuntatyönantajat), siellä ei ole varaa mihinkään, paitsi kustannusten karsimiseen. Ainakin, jos ja kun haluamme pienentää velkataakkaamme.

Vaihtoehto pakkolaeille

Pakkolaeista annettujen ekonomistien lausuntojen perusteella näyttäisi silti, että toimivampi vaihtoehto hallituksen kahdelle tavoitteelle olisi ns. fiskaalinen eli verotuksellinen devalvaatio. Fiskaalinen devalvaatio tarkoittaa, että arvonlisäveroa korotetaan ja alennetaan työnantajamaksuja.

Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Vähämäki esitti eilen 14.12 budjettikeskustelussa ”alustavalla tasolla” olevan ehdotuksen arvonlisäveron nostamisesta ja fiskaalisesta devalvaatiosta pitäessään perussuomalaisten ryhmäpuheen hetki sitten eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomessa on ongelma: mikään ei tahdo joustaa, ei valuutta eikä työelämä. ”Jostain pitäisi saada joustava tekijä. Olen pohtinut sitä, voitaisiinko työn sivukuluista tehdä jonkin lainen kiikku, jolla voitaisiin taloutta ohjata. Huonoina aikoina tehtäisiin fiskaalinen devalvaatio ja nostettaisiin arvonlisäveroa. Hyvinä aikoina arvonlisäveroa puolestaan laskettaisiin ja sivukuluja kasvatettaisiin. Olen toki miettinyt asiaa vasta hyvin alustavalla tasolla”, Vähämäki sanoi.

Taloustieteen professori Matti Virén arvioi perjantaina blogissaan, ettei Suomella ole juuri varaa korottaa kulutusveroja. Hänen mukaansa fiskaalinen devalvaatio oli ainoa konkreettinen vastaehdotus, joka hallitukselle annettiin vaihtoehtona pakkolaeiksi kutsutuille työelämäuudistuksille. Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on aiemmin tarjonnut arvonlisäveron korotusta vaihtoehdoksi hallituksen esittämille leikkauksille. Samoin on esitetty, että ALVin nostolla ei ole niin suurta vaikutusta pienituloisten talouteen, kuin on kuviteltu.

Pakkolaeissa on myös se ikävä puoli, että ne iskevät juuri Perussuomalaisten kannattajakuntaan, ei niinkään Keskustan tai Kokoomuksen. Tähän ei ole nyt varaa. Eikä haluakaan, koska puolue on hallituksessa nimenomaan edistämässä pienyrittäjien ja pienituloisten ihmisten asiaa sekä poistamassa holhoavaa byrokratiaa. Perussuomalaiset ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa saadakseen maahanmuuttopolitiikan ja akuutin kriisin järkeviin uomiinsa. Nyt, kun alkaa olla pikkuhiljaa valmista, on aika siirtyä toteuttamaan muita tärkeitä hallitusohjelmatavoitteita. Siksi toivon, että hallitus ei joudu pakkolakiensa panttivangiksi.