keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Välimeren siirtolaiskriisi on ratkaistavissa

On aivan selvää, ettei kriisi ratkea sillä, että lisätään merivalvontaa. Valvonta vain tehostaa ihmiskauppiaiden asiakkaiden nopeampaa löytämistä Välimereltä. Välillisesti se siis auttaa heidän liiketoimintaansa. On myös selvää, että löydettyjen pikkualusten takavarikointi ei ongelmaa ratkaise, kyllä Afrikassa veneitä piisaa. Entä sitten EU:n ehdottama laittomien siirtolaisten jako ympäri Eurooppaa. Ketkä siinä voittavat? No samat kuljetusbisnekseen erikoistuneet liikemiehet tietenkin, vientimarkkinahan (EU) vetää silloin yhä paremmin.
Todelliset ratkaisumallit eivät siis lähde siitä, mistä koko ajan poliitikot julkisuudessa keskustelevat: kuka ottaa laittomia siirtolaisia ja kuinka paljon, vai ottaako sitenkään. Eri tahoilla on tuotu esiin ratkaisumaleja, jotka pureutuvat itse ongelman alkulähteille ja jotka purevat myös akuuttiin kriisiin parhaiten.  Esitän mahdollisimman ytimekkäästi kolmen kohdan ratkaisuohjelman pääajatukset.
1.  EU:n valvontaoperaatiota muutetaan siten, että havaitut laittomat siirtolaisalukset otetaan kiinni ja hinataan takaisin Afrikan rannikolle, jossa alus upotetaan. Tämä tyrehdyttää rikollisten liiketoiminnan.
2. Suomi ja EU siirtävät kehitysyhteistyörahoista rahaa humanitaaristen kriisien hoitoon eli käytännössä Syyrian, Jordanian ja Irakin pakolaisleirien koulutuksen, sairaanhoidon ja työllistymisen kehittämiseen. Suomessa tämä on budjettitekninen kysymys, molempia rahoja hallinnoi ulkoministeriö. Mm. Oxfordin yliopiston professori Collier mainitsee, että ”… pakolaisten ei anneta tehdä töitä. Monet lapset eivät käy koulua, koska heitä ei kiinnosta Jordanian järjestämä opetus. Samaan aikaan leireillä on satoja työttömiä syyrialaisia opettajia.” Itse uskon, että jos EU panostaisi pari miljardia pakolaisleirien kehittämiseen, ei ihmisten tarvitsisi lähteä pois sieltä, missä heidän juurensa ja sukulaisensa ovat. Suomen kehitysyhteistyörahat ovat nyt yli miljardi euroa ja panostus humanitaaristen kriisien (esim. pakolaisleirien) hoitoon vain noin 50 miljoonaa.
3. Suomen ja EU:n kehitysyhteistyöprojekteissa Afrikassa siirrytään välittömästi menettelyyn, jossa tuetaan vain koulutusta ja annetaan ns. starttirahaa paikalliselle yrittäjyydelle. Rahaa ei saa käyttää avunantajamaiden itse käynnistämään liiketoimintaan, joka tutkitusti tappaa paikallisen liiketoiminnan ja yritteliäisyyden. Rahaa ei myöskään saa ohjata maiden byrokratioille ja hallitsijoille. 
Suomessa tämän poliittisen muutoksen voivat saada aikaiseksi lähinnä ulkoministeri, ulkoasiainvaliokunta ja hallitus. Ilman heidän aktiivisuuttaan mitään muutosta ei tapahdu.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Lasten päivähoidon kevyt supistus kertoo Suomen sotatilasta, vai?

Elina Grundström kirjoittaa Hesarin kolumnissa 9.6 mm., että:

”Voi kysyä, onko tämä ennemminkin sotaan valmistautuva kuin kansantaloutta tasapainottava hallitus?
Jos valtion pitää todella siirtää kymmenen miljardia euroa päivähoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta hävittäjähankintoihin, Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään väliä. Samaan aikaan päättäjät vakuuttavat, että heillä on "yhteinen tilannekuva" eli täsmälleen sama käsitys Suomen ongelmista. Tämäkin kuulostaa enemmän poikkeustilalta kuin normaalilta pohjoismaiselta demokratialta.”
Asiat voi tietysti kysyä noinkin, mutta minusta tässä taas paistaa paljolti asenne, että mistään etuudesta ei saa missään olosuhteissa tinkiä, mikäli kaikesta ei tingitä. Suomessa pääteltiin 15 vuotta sitten, että subjektiivinen päivähoito on puolustusvoimia paljon tärkeämpi ja siksi mm. päivähoitoon ja kaikkeen muuhun päivittäiskivaan siirrettiin veroeurojamme. Nyt tilannekuva on se, että velaksi elämisen pitää pikku hiljaa loppua ja että puolustusvoimien leikkaukset eivät olleetkaan hyvä ajatus. Niiden taso palautetaan ns. ”normaalille tasolle” suhteessa koko valtion budjettiin.
Ehkä ajatuksena on nyt se, että ulkoisella turvallisuudella varmistamme sen, että tulevina hyvinä aikoina voimme taas itsenäisesti päättää, että kaikki janipetterit ja miialiisat saavat taas kaiken sen päivähoidon, mitä vanhemmat vaan ikinä pystyvät keksimään. Niin ja hoitohenkilökunta, joka jo perusteettomasti ja ihan pokkana väittää, että kahdeksan lapsen ryhmäkoko vaarantaa lasten fyysisen ja henkisen turvallisuuden!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Työajan pidennys, talouden uusi ihmepelastaja?

Ensin ihmepelastaja oli eläkeiän nosto. Sitä hierottiin kymmenen vuotta. Nyt talouden pelastaa työajan nosto. Vai pelastaako? Pohditaanpa hetki, kenen työaikaa todella kannattaisi nostaa.

Julkinen sektori, noin puoli miljoonaa työntekijää: opettajat, sairaanhoitajat, lääkärit, palomiehet, armeija, sosiaalityöntekijät, virastojen virkamiehet, poliisi, jne. Työajan pidentäminen ei paranna Suomen talouden tilaa.

Elinkeinoelämä. Yritykset, joiden tuotteet eivät nyt syystä tai toisesta käy kaupaksi. Työajan pidentäminen ei ratkaise ongelmaa.

Yritykset, joiden tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi. Työajan pidentäminen tuo lisää rahaa kansatalouteen, ehkä. Eli vain, jos työajan pidentämisellä on suora korrelaatio tavaroiden ja palveluiden myynnin lisäykseen. Ellei sitten työajan pidentäminen näy tuotteiden ja palveluiden hinnoissa ja aiheuta hintakilpailuongelmia.

Näkemys: Julkisen sektorin on oltava mahdollisimman virtaviivainen, tehokas ja tarkoituksenmukaisesti palveleva. Työllistymisen kannustinloukut on purettava ja työllistäminen tehtävä yrityksille helpoksi.  Työnteon on AINA oltava taloudellisesti houkuttelevaa. Yhteiskunta tai työttömyyskassa takaa perustoimeentulon työttömyyden aikana. Ja yhteiskunnan on oltava turvallinen, jotta investointeja uskalletaan tehdä.


Elinkeinoelämä kyllä ymmärtää, että sen vastuulla ovat uudet innovaatiot sekä tuotteiden ja palveluiden kilpailukykyisyyden varmistaminen.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

PS:n 2013 "tuomittu" sote-malli voi edelleen hyvin

Hesarin kommentti syyskuussa 2013 Perussuomalaisten sote-mallista ”Vain kannet, ei sisältöä”

Uusi hallitus jatkaa tärkeää sote-uudistusta. Alla muutamia otteita syyskuussa 2013 julkistetusta Perusuomalaisten linjapaperista Suomen palvelukunnat –ohjelma. Tässä ohjelmassa keskeisellä sijalla oli ehdottamamme sote-malli. Olin tuota linjapaperia kirjoittamassa eräiden eduskuntaryhmän jäsenten kanssa ulkopuolisen asiantuntijan roolissa.

Ehdotuksemme oli pitkälti se, mikä nyt on hallituksen jatkotyöstön kohteena. Harmi, kun en muista tuon Hesarin toimittajan nimeä. Haluaisin kysyä häneltä, oliko hän lukenut koko muistiota ennen kuin hän otsikkonsa laati? Alla muutama ote vuoden 2013 ohjelmapaperista, päätelkää itse onko mitään sisältöä vai ei.


  • Sote-alueet perustetaan nykyisten sairaanhoitopiirien alueille ja hallintomallina on edelleen kuntayhtymä. Näin säilytetään tässä muutenkin vaativassa uudistuksessa toimivat rakenteet ja vältytään esimerkiksi monimutkaisilta kuntayhtymien purkamiseen liittyviltä omistusjärjestelyiltä. (Kommentti Erkki 1.6.2015: nyt ehdotetaan maakuntia, jotka liki samat kuin sairaanhoitopiirit. Maakunnille ei ehdoteta verotusoikeutta.) 


Alueen palveluja voivat tuottaa myös yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt. Tätä sanotaan monituottajamalliksi. Sote-alueen tehtävänä on varmistaa, että tarjolla on tarpeeksi tuottajia ja että näiden tuottamien palvelujen laatu on hyväksyttävällä tasola. 

  • Uudet sote-alueet järjestävät tai tuottavat oman alueensa erikoissairaanhoidon palvelut tarkoituksenmukaisella tavalla, esim. sairaalassa, terveyskeskuksessa tai potilaan kotona, itse tai ostopalveluina. Erityisen vaativat erikoissairaanhoidon palvelut järjestetään/tuotetaan viidessä yliopistosairaalassa väestöpohjan mukaan.  

  • (myös rahoitukseen otettiin kantaa, esimerkkinä seuraava linjanveto)
    Myös työterveyshuollon ns. sairaanhoitoon menevistä KELA II -korvauksista luovutaan ja vastaava summa ohjataan sote-alueille. Lain mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi. Laissa korostetaan myös työntekijöiden työkyvyn ylläpitämistä ja terveyden edistämistä.

    Työterveyshuollon pitää palata perustehtäväänsä. Veroeuroja ei voida jakaa tukemaan yksityisen puolen laajentunutta sairaanhoitoliiketoimintaa, joka perustuu KELAn tukiin menoperusteisesti. Eli mitä enemmän suoritteita (kuten laboratoriokokeita) sitä enemmän tukea.

Ohjelmapaperi oli kahdeksan sivun tiivis esitys ja sote-mallin lisäksi siinä todettiin muukin kuntien välinen yhteistyön tarve ja yhteistyömallien hallinnollinen yksinkertaistaminen esim. piirikuntakäsitteen alle 

Tavoitteena on erilaisten maakunnallisten, liian monimutkaisten rakenteiden yhdistäminen yhden ja nykyistä toimivamman ja demokraattisemman piirikunnan tehtäväksi. Tämä puolestaan on kooltaan joko talousalueen tai laajemman alueen kokoinen.

Piirikunnalle voisivat kuulua esim. työvoimapalvelut, erilaiset lupa-asiat, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö, pelastustoimi ja kaavoitus.
(Kommentti Erkki 1.6.2015: piirikunta voisi olla maakuntakin)