Kehitysavusta rahaa humanitaariseen apuun

Kehitysapu, maahanmuuttajat, humanitaarinen apu ja rahoitus

Miten paljon rahaa kuluu mihinkin ja miten rahojen budjetointia ja jakamista pitäisi muuttaa. Työperäistä maahanmuuttoa en tässä käsittele, koska se ei aiheuta valtion tai kuntien budjettiin välittömiä menoja.

Vuodelle 2015 valtion budjettiin oli rahoja budjetoitu seuraavasti:

1. Kehitysapuun noin 1 miljardi (1000 miljoonaa) euroa.
Tästä rahasta vain 45 miljoonaa on korvamerkitty 2. humanitaariseen apuun (esim. Nepalin maanjäristys huhtikuussa 2015 kuuluu humanitaarisen avun piiriin).
3. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon noin 26 M€
4. Maahanmuuttajien kotouttamiseen 100 M€

Näitäkään rahoja ei saisi tarkastella ministeriöittäin ja hallinnonaloittain kuten nyt tehdään vaan kokonaisuutena. Kokonaisuuden "teeman" nimi voisi olla Humanitaarinen apu ja rahojen jaosta päättäisi hallitus yhdessä. Humanitaarinen apu sisältäisi kaikki neljä yllälueteltua rahoitusosuutta. Tällöin kysymys kuuluisikin, mitä tavoitteita Humanitaariselle avulle asetetaan, mitkä ovat keinot tavoitteisiin ja rahoitusosuus. Tällä hetkellä kehitysavun miljardista vain 45 M€ on korvamerkitty humanitaariseen apuun. Eikö summaa voisi nostaa reilusti, kun tilanne sitä maailmalla vaatii? Nyt mm. Syyrian, Irakin pakolaisleirit, Nepalin maanjäristys.

Moni kokenut asiantuntija on jo todennut, että useat vuosia kestäneet kehitysapuprojektit ovat olleet tuloksettomia. Silti tällaisiakin projekteja yhä vain rahoitetaan, koska niin on totuttu budjetoimaan ja koska lukuisat virkamiehet ikään kuin istuvat omistajina noiden projektien hallinnossa. Uudella tavalla budjetoituna me voisimme siirtää tuloksettomista kehitysapuprojekteista varoja esim. kriiseihin, joita syntyy sotien ja luonnonmullistusten vuoksi. Voismme rakentaa pakolaisleireille riittävän määrän esim. kenttäsairaaloita ja parakkikouluja ja näin ehkäistä pakolaisaaltoja Välimerellä. 

Haluan löytää ongelmaan konkreettisia ratkaisuja, en vain taivastella ja puhua moraalista yleisellä tasolla. Valvontalentojen lisäämisellä Välimeren yllä tai veneiden upottamisella ei ole mitään vaikutusta itse ongelmaan.

Ja lopuksi vielä näkemys maahanmuuttokeskustelusta.
Sitä käydään otetaan - eipäs oteta akselilla. Tällainen keskustelu on ihan turhaa, koska kyllä me edelleen otamme maahanmuuttajia (en puhu nyt työperäisestä maahanmuutosta). Olennainen kysymys on, kuinka paljon maahanmuuttajia me otamme jatkossa. Olemmeko Suomen nykyisen tiukan politiikan kannalla vai haluammeko esim. Ruotsin mallin mukaisen selvästi väljemmän politiikan. Tähän pitäisi väittelijöiden ottaa kantaa.

Entä ajatus, että EU velvoittaisi jäsenmaan ottamaan tuetyn määrän vuosittain pakolaisia/maahanmuuttajia. Jälleen voi kysyä, kuinka monta vuotta ja kuinka monta maahanmuuttajaa? Kymmenen vuotta ja 10 000 ihmistä per vuosi Suomeen, vai mitä? Mahdoton ajatus. Afrikasta riittää tulijaa vaikka kuinka monta kymmentä miljoonaa. Ongelma ei tällä ehdotuksella ratkea. Lisätään ehdotukseni mukaan kehitysyhteistyöprojektien rahoja humanitaariseen apuun ja yritetään auttaa ihmisiä siellä, mistä he ovat kotoisin. Ja kehitysapuprojekteihin tiukempi raportointivelvollisuus ja riipumattoman asiantuntijan lausunto todellisista tuloksista suhteessa tavoitteisiin. Hyviäkin projekteja varmasti on (esim. koulutusprojekteja).

---------------------------------------

Viikkoa myöhemmin 6.6. 2015 Hesarissa oli Oxfordin professorin Paul Collierin haastattelu, jossa hän perusteli samaa näkökulmaa vielä laajemmin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433480590053

Pekka Lampelto ideoi myös ihan uutta ajatusta, jolla pakolaiskriisiä ratkaistaan siellä, missä se syntyy

http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196879-idea-afrikkaan-eun-pakolaismetropoli-jonne-suomalainen-koulutusjarjestelma