Hyvä kotouttaminen ei voi Suomessa koskea massoja.

Brysselin tapahtumat ovat nostaneet taas esille kysymyksiä siitä, kuinka voimme torjua terrorismia. Esimerkiksi Kokoomus nostaa FB-sivullaan näyttävästi esille suomalaisen marginaalirasismin, näin tekee myös Helsingin Sanomat.

Moni toteaa aivan oikein, että ISIS järjestäytyy ja sitä johdetaan Irakissa ja Syyriassa. Siksi ISIS pitäisi nujertaa omassa kalifaatissaan. Samoin todetaan, että Euroopassa radikalisoitumista muslimien keskuudessa tapahtuu, jos he ovat työttömiä ja syrjäytyneitä.

Itse en usko, että maamme marginaalisen rasismin torjunta on ratkaisu mahdollisesti täällä syntyviin ongelmiin. Rasismi on edelleen Suomessa vähäistä, vaikka siitä kirjoittelu on selvästi lisääntynyt. Jokaiseen mahdolliseen tapaukseen reagoidaan nyt herkästi ja rasismi saadaan näyttämään joltain uudelta ilmiötä. Rasismia ei ole se, jos moni ihmettelee, miksi otamme salakuljettajien tuomia ja Euroopan läpi matkustaneita nuoria miehiä maahamme ja tarjoamme heille välittömästi asunnon, koulutuksen ja sosiaaliturvan. Nyt emme siis ota kiintiöpakolaisia YK:n alaisilta pakolaisleireiltä.

Millaisella maahanmuuttopolitiikalla ehkäisemme, syrjäytymiseen ja terrorismin kasvu?  Ratkaisu: otamme Suomeen aitoja pakolaisia vain sen verran kun pystymme heitä hyvin kotouttamaan. Niin tehtiin ennen vuotta 2015 ja tähän käytäntöön pitää nyt palata. Näin todelliset sota- ja vainopakolaiset saavat turvaa, koulutusta ja työtä. He saavat vuokra-asuntoja muiden suomalaisten joukosta. Etenkään pääkaupunkiseudulle ei silloin synny Ruotsin kaltaisia slummeja, joissa maahanmuuttajat ovat työttöminä ja elävät täysin omissa kulttuureissaan. Kulttuureissa joiden monet tavat ovat usein lainsäädäntömme vastaisia, kuten naisten ja tyttöjen alistaminen. Juuri näissä slummeissa on terrorismin kasvualusta. 

Suomi on pieni maa ja veronmaksajien rahoittamat sosiaalibudjetit eivät kestä kovin suuren joukon kotouttamista. Kenenkään etu ei voi olla suurten joukkojen kotoutumattomuus ja syrjäytyminen.

Helsingillä ei näkemystä tulevista asukkaistaan

Kumma kyllä ei todellakaan ole. Olen ruvennut ihmettelemään viimeaikojen Helsingin asuntouutisten kohdalla kolmea pointtia:

1. Tapahtuuko Helsingin kasvu luonnonlain mukaisesti ilman vaihtoehtoja?
2. Onko todella niin, että turvapaikanhakijoiden tulvaa Helsinkiin ei voi rajoittaa?
3. Koska kysyntää on paljon ja tarjontaa liian vähän, niin miksi rakentamiseen tarvitaan     veronmaksajien tukea?

Jatkuvasti lehdissä kirjoitetaan, että koska Helsinkiin tulijoiden määrä sen kun paisuu, niin asuntoja pitäisi rakentaa joka vuosi 5600 kappaletta. Tutkijat myös visioivat, että Helsinkiin tulee uusia asukkaita kymmenen vuoden sisällä noin 100 000. Mennäänkö tässä tutkijoiden ennustusten mukaan? Eikö Kokoomuksen ja Vihreiden johtamalla valtuustolla ole mitään visiota Helsingistä 2025? Paitsi, että lisää pitää rakentaa ainakin Malmin lentokentälle ja Keskuspuistoon!

Kaikille on varmaan selvää, että Helsingin valtuusto hyväksyy rakentamiskaavat.  Kaavat vaikuttavat siihen, kuinka paljon, mihin ja minkälaisia veronmaksajia ja asukkaita Helsinkiin halutaan ja keitä tänne saapuu. Itse en ole tällaista valtuuston visiota 2025 asukkaistaan nähnyt. Tuntuu kuin Helsinki ajelehtisi ajopuuna historian virran pyörteissä. Luulisi, että tämä visio olisi ensi vuoden kunnallisvaalien yksi pääteemoista Helsingissä. Tuon visio laatiminen ja toimeenpano on helsinkiläisten poliitikkojen tärkeimpiä tehtäviä. Varmasti myös puolueilla on Helsingin tulevaisuudesta erilaisia näkemyksiä. Ne on nyt saatava helsinkiläisten vertailtaviksi.

Arvioidaan, että noin puolet turvapaikanhakijoista ja oleskeluluvan saaneista tulee ”väkisin” Helsinkiin. Puhutaan, että kaupunki alkaa etsiä heille asuntoja yksityisiltä markkinoilta, jos kaupungilla ei ole tarjota vuokra-asuntoja. Mitäköhän asunnottomat tai vuokrajonoissa pitkästyvät ns. kantahelsinkiläiset ajattelevat tällaisesta palvelusta, josta he eivät osaisi uneksiakaan? Toteutuuko tasa-arvolaki tai yhdenvertaisuuslaki? Saksassa mietitään, miten valtio voisi ohjata oleskeluluvan saaneiden sijoittumista maassa. Helsinkiin tulo ei siis ole luonnonlaki, sijoittumista voidaan ohjata, jos niin halutaan. Pitää vain täsmentää muutamaa pykälää, joissa määritellään keillä on oikeus esim. kaupungin vuokra-asuntoon ns. kiireellisenä tapauksena. Eikä kaupunki tähänkään asti ole rapuissa eläville asunnottomille hakenut asuntoja yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Miksi siis nyt? Taas nousee kysymys, keitä tänne on kaavailtu, koska ja kuinka paljon. Helsinki on itsenäinen kaupunki ja tekee nämä päätökset ihan itse.

Toisessa blogissani referoin Helsingin yliopiston tutkimusta Itä-Helsingistä, blogini otsikko on Itä-Helsinki on veitsenterällä. Lue blogi ja ymmärrät, miksi Itä-Helsingin  kehitys huolettaa minua suuresti.

Asuntoministeri Tiilikaisen (Kesk) mukaan ”rakentamisen lisääminen on valtiovallan toiveissa, parhaillaan selvitetään, löytyykö hallituksella mahdollisuuksia vastaantuloon”. Siis mihin veronmaksajien pitäisi tulla nyt asuntosijoittajia ja rakentajia vastaan? Ymmärtäisin, jos Kajaania haluttaisiin pitää väkisin asuttuna, että sinne rakennettaisiin valtion ja kunnan tuella halpoja taloja. Mutta Helsingissähän on ylikysyntää, rakentaminen on täällä hyvä bisnes. Pitääkö vielä suurempien voittojen toivossa kupata vielä veronmaksajatkin. Ja jos joku ajattelee, että VVO ja kumppanit rakentavat vähävaraisille helsinkiläisille asunnontarvitsijoille edullisia asuntoja, niin kannattaa googlata viimeaikaisia uutisia noista toimijoista.

Visiot pöytään Helsingin asukasrakenteesta 2025 kiitos ja ensi vuonna niistä äänestämään.

Onko pakkolait ihan pakko?

Hallitus pyrkii ns. pakkolaeilla kahteen asiaan: 1. vähentämään elinkeinoelämän työnantajille aiheutuvia työkustannuksia, jotta kilpailukyky pantuisi.  2. pienentämään julkisen sektorin (valtion ja kuntien palvelut) palkkakustannuksia, koska julkinen sektori elää tällä hetkellä velkavetoisesti. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään, vaikka julkisuudessa siihen pyritäänkin. Toisin sanoen hallitus ei väitä, että esim. opettajien työkustannusten pienentäminen auttaisi vientiteollisuutta. Julkisen sektorin menot vain ovat liian suuret tällä hetkellä suhteessa siihen, mitä voimme verovaroilla kustantaa.

Ongelmana pakkolaeissa on se, että niiden kautta hallitus sotkeutuu pahasti työmarkkinapolitiikkaan, joka ei hallituksen vastuualueeseen kuulu. Mikäli pakkolait tulevat voimaan hallitus on loppukauden tiukassa valssissa SAK-SDP parin kanssa ja hallituksen energia kuluu tuon parivaljakon tanssiaskelien opetteluun. Ei hyvä. Onko hallituksella vaihtoehtoa, kun se haluaa parantaa teollisuuden kilpailukykyä ja pienentää julkisen sektorin kustannuksia? Tietysti on.

En itse näe niin suurta mörköä tulevissa liittokohtaisissa työsopimusneuvotteluissa. Kyllä liitoissa hyvin tiedetään, mihin eri teollisuudenaloilla on varaa ja mihin ei. Vaikein tilanne on julkisella sektorilla (valtio- ja kuntatyönantajat), siellä ei ole varaa mihinkään, paitsi kustannusten karsimiseen. Ainakin, jos ja kun haluamme pienentää velkataakkaamme.

Vaihtoehto pakkolaeille

Pakkolaeista annettujen ekonomistien lausuntojen perusteella näyttäisi silti, että toimivampi vaihtoehto hallituksen kahdelle tavoitteelle olisi ns. fiskaalinen eli verotuksellinen devalvaatio. Fiskaalinen devalvaatio tarkoittaa, että arvonlisäveroa korotetaan ja alennetaan työnantajamaksuja.

Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Vähämäki esitti eilen 14.12 budjettikeskustelussa ”alustavalla tasolla” olevan ehdotuksen arvonlisäveron nostamisesta ja fiskaalisesta devalvaatiosta pitäessään perussuomalaisten ryhmäpuheen hetki sitten eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomessa on ongelma: mikään ei tahdo joustaa, ei valuutta eikä työelämä. ”Jostain pitäisi saada joustava tekijä. Olen pohtinut sitä, voitaisiinko työn sivukuluista tehdä jonkin lainen kiikku, jolla voitaisiin taloutta ohjata. Huonoina aikoina tehtäisiin fiskaalinen devalvaatio ja nostettaisiin arvonlisäveroa. Hyvinä aikoina arvonlisäveroa puolestaan laskettaisiin ja sivukuluja kasvatettaisiin. Olen toki miettinyt asiaa vasta hyvin alustavalla tasolla”, Vähämäki sanoi.

Taloustieteen professori Matti Virén arvioi perjantaina blogissaan, ettei Suomella ole juuri varaa korottaa kulutusveroja. Hänen mukaansa fiskaalinen devalvaatio oli ainoa konkreettinen vastaehdotus, joka hallitukselle annettiin vaihtoehtona pakkolaeiksi kutsutuille työelämäuudistuksille. Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on aiemmin tarjonnut arvonlisäveron korotusta vaihtoehdoksi hallituksen esittämille leikkauksille. Samoin on esitetty, että ALVin nostolla ei ole niin suurta vaikutusta pienituloisten talouteen, kuin on kuviteltu.

Pakkolaeissa on myös se ikävä puoli, että ne iskevät juuri Perussuomalaisten kannattajakuntaan, ei niinkään Keskustan tai Kokoomuksen. Tähän ei ole nyt varaa. Eikä haluakaan, koska puolue on hallituksessa nimenomaan edistämässä pienyrittäjien ja pienituloisten ihmisten asiaa sekä poistamassa holhoavaa byrokratiaa. Perussuomalaiset ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa saadakseen maahanmuuttopolitiikan ja akuutin kriisin järkeviin uomiinsa. Nyt, kun alkaa olla pikkuhiljaa valmista, on aika siirtyä toteuttamaan muita tärkeitä hallitusohjelmatavoitteita. Siksi toivon, että hallitus ei joudu pakkolakiensa panttivangiksi.

Vievätkö turvapaikanhakijat automaattisesti kaupungin vuokra-asunnot?

Sisäministeriö arvioi, että Suomeen saapuu tänä vuonna 50 000 turvapaikanhakijaa. "Realistista arviota on vielä vaikea antaa. Joidenkin arvioiden mukaan heistä puolet saa oleskeluluvan. Puolet oleskeluluvan saaneista tulee pääkaupunkiseudulle ja puolet heistä Helsinkiin", Vuori sanoo. ”Tämän karkean laskelman mukaan oleskeluluvan saaneista jäisi Helsinkiin kirjoille yli 6 000 ihmistä. Pääkaupunkiseudun asuntotilanne ei kestä sitä, että niinkin iso osuus siitä ryhmästä [kuin yleensä maahanmuuttajista] tulisi pääkaupunkiseudulle.”

Helsinkiin muutti vuosina 2013–2014 muualta Suomesta noin 3 100 ihmistä.

Turvapaikanhakijat automaattisesti asuntojonon kärkeen?

Valtion asuntorahaston ARA:n lainoittaminen vuokra-asuntojen asukasvalinta perustuu lainsäädäntöön, ja se toteutetaan valtioneuvoston asetuksen linjausten mukaan. Valinnan perusteina ovat hakijaruokakunnan asunnontarve, varallisuus ja tulot. Tavoitteena on, että asunnot tarjotaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille. Jos hakijalla ei ole asuntoa, tuloja eikä varallisuutta hän menee jonossa kiireellisimpään luokkaan ”Erittäin kiireellinen”.

Käykö nyt sitten niin, että helsinkiläiset pienituloiset jäävät ilman vuokra-asuntoja, koska heillä on edes jonkinlaiset tulot verrattuna turvapaikanhakijoihin? Minusta vaara on ilmeinen. Maahanmuuttajat menevät asunnontarpeessaan vuokra-asuntojen jonojen kärkeen, koska heillä ei ole asuntoa, tuloja eikä omaisuutta. Laatiessaan ARA-järjestelmän kriteerejä valtioneuvosto tuskin on tarkoittanut, että esim. Helsingissä kaupungin myöntämät vuokra-asunnot menevät vuosina 2015-2017 pääasiassa turvapaikanhakijoille ja turvapaikan saaneille.

Syrjintäkielto.

Asukasvalinnassa on otettava huomioon myös Suomen perustuslain (731/1999) edellyttämä yhdenvertaisuus ja oikeus kotipaikan valintaan. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Samoin jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) kieltää etnisen syrjinnän myös asukasvalinnoissa.

Kunnilla voi olla myös omia kriteereitään ARA-kriteerien lisäksi, Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla on yhteiset kriteerit.

Kaksi ehdotusta ja näkökulmaa.

1. Helsinki lisää omiin kriteereihinsä virkkeen: ”Kaupungin vuokra-asunnot on tarkoitettu lähinnä Helsingissä asuville tai sinne työn perässä muuttaville pienituloisille ruokakunnille.” 

Mielestäni tämä virke ei sisällä lakien mainitsemaa syrjintää, eikä se estä asuntojen tarjoamista esim. turvapaikanhakijoille. Siinä vain kirjoitetaan auki asetuksen tarkoitus ja henki siitä, keille asunnot pääasiassa on tarkoitettu.

2.  Valtioneuvosto eli hallitus kirjoittaa ARA-perusteluihin saman virkkeen, mutta yleisemmällä tasolla ilman kaupungin nimeä.

Lopuksi. Vaikka toisin annetaan ymmärtää Helsinki ei myöskään kasva tilastojen perusteella luonnonlain mukaisesti. Kasvuun vaikuttaa kaupungin valtuusto hyväksyessään yleiskaavan ja rakentamisen investoinnit. Mikäli Helsingillä ei ole tarjota asuntoja, muuttajat jäävät kaupungin ulkopuolisiin kuntiin, kuten aikaisemminkin. Kuinka paljon asukkaita ja millaisia asukkaita Helsingin valtuusto haluaa?

Tapaus Hämeentie - vain yhden minuutin tähden.

Helsingin Hämeentietä ehdotetaan joukkoliikennekaduksi. Minusta HS:n artikkeli on taas esimerkki toimittajan ja liikennesuunnittelijan yhteisestä agendasta, jossa kritiikille tai pohdinnalle ei ole sijaa.

Joukkoliikennesuunnittelu Helsingin seudun liikenteestä (HSL) arvioi, että raitiovaunuilla matka-aika Kurvista Hakaniemeen voi lähes puolittua. Laskelmissa on päädytty sihen, että Hämeentien muutos nostaisi siellä kulkevien 6:n ja 7:n raitiolinjojen keskimääräisen nopeuden 14 kilometristä 15 kilometriin tunnissa. 

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston mallinnusten perusteella bussien matka-aika Hakaniemestä Kurviin nopeutuisi keskimäärin runsaalla 60 sekunnilla. Tuusulanväylältä keskustaan suuntaavien bussien matka-aika nopeutuisi yli 80 sekunnilla. 

Kun mukaan lasketaan bussien matka-ajan lyheneminen, taloudellinen hyöty voidaan Rädyn mukaan laskea miljoonissa euroissa vuodessa. 

Erkki: Ratikat kulkisivat siis yhden kilometrin tunnissa lujempaa. Bussit yhden minuutin nopeammin. Tuusulanväylältä saakka bussit vähän yli minuutin nopeammin.

Kysymykset, joita ei artikkelissa esitetä: onko tämä mittava operaatio tarpeen, jos ratikan vauhti nousee kilometrin tunnissa ja bussit kulkevat koko matkan minuutin nopeammin? Onko tutkittu, miten vaikuttaa alueen muiden katujen liikenteeseen? Miten miljoonien eurojen säästöt on laskettu? Miksi artikkeli on niin yksisilmäinen?

Monikulttuurisuus vs. kotouttaminen

Kansanedustaja Immonen käynnisti vilkkaan keskustelun mm. monikulttuurisuudesta. Siksi halusinkin vähän kiihkottomasti selvittää, mitä tuo termi tarkoittaa. Aloitin Wikipediasta. Hämmästyin, kun huomasin, että valtaosa maista, kuten Suomi, harjoittaa maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa, ei monikulttuurisuuspolitiikkaa.

Wikipedia:
"Monikulttuurisuuspolitiikka on myös eräs nykyaikaisissa kansallisvaltioissa harjoitettu maahanmuuttajiin kohdistuvan politiikan suuntaus. Tämä tarkoittaa politiikkaa, jossa suhtaudutaan puolueettomasti tai myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi ja jossa näiden yhteisöjen pyrkimyksiin synnyttää ja ylläpitää omia organisaatioitaan suhtaudutaan myönteisesti.

Vaihtoehtoiset maahanmuuttajapolitiikan suuntaukset ovat sulauttamispolitiikka, kotouttamispolitiikka ja erottelupolitiikka. Monikulttuurista maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitu harjoitetun Isossa-Britanniassa, Alankomaissa sekä Ruotsissa. Näidenkin maiden nähdään siirtyneen kotouttavaan ja sulauttavaan maahanmuuttajapolitiikkaan, joka korostaa maahanmuuton kohdemaiden kansallisten kulttuurien ja kielien oppimisen tärkeyttä.

Miksi sitten niin monet suomalaiset tykkäävät monikulttuurisudesta? Luulen, että heillä on mielessä mm. etniset ravintolat, ulkolaisten ihmisten kivat tavat, jotka me voimme hyväksyä sekä tietty kansainvälisyyden tunne. Pääministeri Sipiläkin asetti eilen sanansa tarkasti ja sanoi kannattavansa kulttuurien rikkautta Suomessa (ei siis monikulttuurisuutta).

Mutta, jos aidosti hyväksymme monikulttuurisuuden niin silloin meidän kait pitäisi hyväksyä myös sellaiset kulttuurien piirteet, joita emme Suomessa haluaisi hyväksyä. Jotka sotivat lainsäädäntöämme ja arvojamme vastaan. Tällaisia kulttuurillisia tapoja ovat esim. kunniamurhat, tyttöjen ympärileikkaukset, naisten alistaminen ja pukeminen täyspeittävään burkhaan ja sharia-laki. Näitähän suuri osa suomalaisista ei halua hyväksyä. En minäkään ja silloin en Wikipedian mukaan ole monikulttuurisuuden aito kannattaja.

Olen ainoastaan erilaisten mukavien ulkomaisten kulttuurillisten tapojen suomalaista elämää rikastuttavien ilmiöiden tukija.
-------------------------------------
PS: nuorten pj. Sebastian Tykkynen määritteli myöhemmin mielestäni asian hyvin.

"Tynkkynen määrittelee monikulturismin "poliittiseksi ideologiaksi, jossa julkisen politiikan kautta pyritään tukemaan erilaisten arvojen ja normijärjestelmien syntymistä samalle alueelle".

"Kun sanon, että vastustan monikulturismia, niin vastustan tätä poliittista ideologiaa", Tynkkynen sanoo.

"Voin kuvitella, että esimerkiksi Itä-Helsingin alueet, missä asuu paljon maahanmuuttajia, ovat optimaalisia ympäristöjä erilaisten normijärjestelmien syntymiselle. Sellaisten normijärjestelmien, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä Suomessa", Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen korostaa, että hän ei kritisoi eri kulttuureiden erityispiirteitä.

"Kritiikkini ei todellakaan tartu kulttuureiden erityispiirteisiin eli esimerkiksi vaatteisiin, ruokiin tai kieliin. Kritiikin kohde ovat arvot, jotka eivät ole meidän yhteiskunnan mukaisia. Sitä, että eletään kiinni Somaliassa, mutta vain Suomen maalla."

Tynkkynen arvioi, että maahanmuuttajat integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan parhaiten siten, että heille ei "myönnetä erityisjärjestelyjä".

"Jos muslimit haluavat harjoittaa omaa uskontoaan Suomessa, niin heille annetaan ilmaiseksi tontti, johon he voivat moskeijansa rakentaa. Se ei ole oikein, heidän pitää maksaa tontista ihan niin kuin muidenkin suomalaisten", Tynkkynen sanoo.

Hän myös viittaa Oulun kaupunginvaltuuston aloitteeseen, jossa musliminaisille yritettiin saada oma uintivuoro.

Oulun kaupunki suunnitteli uintivuoroa vuonna 2010. Musliminaiset eivät kulttuuritaustansa ja vakaumuksensa vuoksi halua uida tilassa, jossa on yhtä aikaa miehiä. Tämän vuoksi he toivoivat omaa uintivuoroa.

"Oulussa musliminaisille ehdotettiin omaa uintivuoroa muutenkin täyteen uimahalliin. Emme voi hyväksyä tällaisia erityisjärjestelyjä siitä syystä, että ne pönkittävät heidän omaa normijärjestelmäänsä. Se ei varsinaisesti auta näiden kulttuureiden edustajia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan."

-------------------------------------

Toinen termi, jota ei yleensä mediassa saa pohdiskella ja jota pitää vain kritiikittömästi kannattaa on hyvinvointiyhteiskunta. Mutta tätäkin termiä on siitä huolimatta pohdiskeltu ansiokkaasti jopa Hesarissa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1420782889868?jako=2322274d3232db0624eea715c84cd7b0&ref=fb-share

Välimeren siirtolaiskriisi on ratkaistavissa

On aivan selvää, ettei kriisi ratkea sillä, että lisätään merivalvontaa. Valvonta vain tehostaa ihmiskauppiaiden asiakkaiden nopeampaa löytämistä Välimereltä. Välillisesti se siis auttaa heidän liiketoimintaansa. On myös selvää, että löydettyjen pikkualusten takavarikointi ei ongelmaa ratkaise, kyllä Afrikassa veneitä piisaa. Entä sitten EU:n ehdottama laittomien siirtolaisten jako ympäri Eurooppaa. Ketkä siinä voittavat? No samat kuljetusbisnekseen erikoistuneet liikemiehet tietenkin, vientimarkkinahan (EU) vetää silloin yhä paremmin.

Todelliset ratkaisumallit eivät siis lähde siitä, mistä koko ajan poliitikot julkisuudessa keskustelevat: kuka ottaa laittomia siirtolaisia ja kuinka paljon, vai ottaako sitenkään. Eri tahoilla on tuotu esiin ratkaisumaleja, jotka pureutuvat itse ongelman alkulähteille ja jotka purevat myös akuuttiin kriisiin parhaiten.  Esitän mahdollisimman ytimekkäästi kolmen kohdan ratkaisuohjelman pääajatukset.

1.  EU:n valvontaoperaatiota muutetaan siten, että havaitut laittomat siirtolaisalukset otetaan kiinni ja hinataan takaisin Afrikan rannikolle, jossa alus upotetaan. Tämä tyrehdyttää rikollisten liiketoiminnan.

2. Suomi ja EU siirtävät kehitysyhteistyörahoista rahaa humanitaaristen kriisien hoitoon eli käytännössä Syyrian, Jordanian ja Irakin pakolaisleirien koulutuksen, sairaanhoidon ja työllistymisen kehittämiseen. Suomessa tämä on budjettitekninen kysymys, molempia rahoja hallinnoi ulkoministeriö. Mm. Oxfordin yliopiston professori Collier mainitsee, että ”… pakolaisten ei anneta tehdä töitä. Monet lapset eivät käy koulua, koska heitä ei kiinnosta Jordanian järjestämä opetus. Samaan aikaan leireillä on satoja työttömiä syyrialaisia opettajia.” Itse uskon, että jos EU panostaisi pari miljardia pakolaisleirien kehittämiseen, ei ihmisten tarvitsisi lähteä pois sieltä, missä heidän juurensa ja sukulaisensa ovat. Suomen kehitysyhteistyörahat ovat nyt yli miljardi euroa ja panostus humanitaaristen kriisien (esim. pakolaisleirien) hoitoon vain noin 50 miljoonaa.

3. Suomen ja EU:n kehitysyhteistyöprojekteissa Afrikassa siirrytään välittömästi menettelyyn, jossa tuetaan vain koulutusta ja annetaan ns. starttirahaa paikalliselle yrittäjyydelle. Rahaa ei saa käyttää avunantajamaiden itse käynnistämään liiketoimintaan, joka tutkitusti tappaa paikallisen liiketoiminnan ja yritteliäisyyden. Rahaa ei myöskään saa ohjata maiden byrokratioille ja hallitsijoille. 

Suomessa tämän poliittisen muutoksen voivat saada aikaiseksi lähinnä ulkoministeri, ulkoasiainvaliokunta ja hallitus. Ilman heidän aktiivisuuttaan mitään muutosta ei tapahdu.